”Köyhänkin lapsi on ihminen” : Huutolaislapsen tappo ja lastensuojelulain synty 1930-luvun Suomessa

Tutkielman aiheena ja tarkastelun kohteena on 1930-luvun Suomessa tapahtunut yksityishoitoon sijoitetun yhdeksänvuotiaan lapsen kaltoinkohtelu ja tappo, sekä siitä seuranneiden asioiden analysointi. Kyseessä on tapaustutkimus, jossa kyseinen Perhon tapaus on tutkielman pääroolissa. Tapaustutkimuksen avulla yksittäistapauksesta käsin tutkielmassa tarkastellaan yhteiskunnallisia ongelmia lasten suojelun alalla. Tapauksella osoitetaan lastensuojelujärjestelmän puutteellisuus ja ne ongelmat, joita lapsia koskevan oikeussääntelyn hajanaisuudessa oli. Lisäksi arvioidaan entisaikaista sosiaaliturvajärjestelmää eli vaivais- ja köyhäinhoidon pääpiirteitä varsinkin lasten näkökulmasta. Tutkimusmenetelmänä on oikeushistoriallinen menetelmä, jonka avulla tutkimuksella luodaan käsitys lapsen oikeudellisesta suojelusta. Tutkimustulosten saavuttamiseksi tutkimuksen tärkeimpänä lähdeaineistona on aikalaisaineistot tapauksesta ja sen asianosaisista. Lastensuojelulain vuosikymmenten mittaiset esityöt ovat myös merkittävässä roolissa, kun arvioidaan Perhon tapauksen ja vuoden 1936 lastensuojelulain yhteyttä toisiinsa. Tutkimuksen aihe on merkittävä, sillä Suomessa lasten kaltoinkohtelu ja kuolintapaukset ovat esillä ajoittain. Lisäksi tutkimuksen kohteena olevaa vuoden 1931 Perhon tapausta ei ole ennen tutkittu. Tutkielman keskeisimpänä tutkimustuloksena on yhtäältä se, että käsiteltävänä olevan lapsen kuolintapaus aiheutui viranomaisten laiminlyöntien seurauksena ja toisaalta se, että kyseinen tapaus linkittyy olennaisesti Suomen ensimmäisen lastensuojelulain syntyyn